Aino

Aino pl (plural only)

1. Alternative form of Ainu (ethnic group of Japan)

Aino

1. Alternative form of Ainu (language)

• AION, Aion, Inoa, Iona, naoi, onia

Borrowed from Finnish Aino.

Aino

1. A female given name.

• Popular in the 1930s.

• Ainu

From aino, a poetic variant of ainoa (“only, sole”), also in the sense "unique". The name was invented by Elias Lönnrot for the second edition of the Kalevala (1849) by adding an upper case initial to terms like aino tytti, "the only girl", of the first edition (1835).

• IPA^(key): [ˈɑino]
• Hyphenation: Ai‧no

Aino

1. A heroine in the Kalevala.
   • 1849 Kalevala (Translation 1988 by Eino Friberg) 3:517-522:

     Tuot' itken tämän ikäni, / Puhki polveni murehin: / Annoin Aino siskoseni, / Lupasin emoni lapsen / Väinämöiselle varaksi, / Laulajalle puolisoksi, /

     This is why I'll weep forever, / What I'll mourn throughout my lifetime: /That I gave my sister Aino, / Even pledged my mother's child / To Väinämöinen as a helpmate, / And provider for the singer, /

2. A female given name.
   • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 159:

     Muu väki oikeastaan pitikin välittömästä Ilmarista. Aino-neiti sen sijaan olikin jo lapsena hillitty. Lapset olivat todella saaneet suomalaiset nimet, vieläpä Kalevalasta. Tyttöä sanottiin kuitenkin Aniksi.

   • 2017 Roope Lipasti, Ruotsinlaiva, Atena, →ISBN, page 27:

     Aino oli nimensä mukaisesti ainoa lapsi.

• The most popular first name for women born in Finland in 1916-1927 and again in 2006.

• Aija
• Aina
• Aini
• Ainikki

• aion, anoi