Hilja

Borrowed from Finnish Hilja.

Hilja

1. A female given name.

19th-century coinage from hiljainen (“quiet”).

• IPA^(key): /ˈhiljɑ/, [ˈhiljɑ]
• Hyphenation: Hil‧ja
• Rhymes: -iljɑ

Hilja

1. A female given name.
   • 1974 Eeva Joenpelto, Vetää kaikista ovista, WSOY (1997) →ISBN, page 15:

     Isä meni ja Viano o siäl viäl. Koton Hilja ja mää vaa. Saatana, mimmoset nimekki lorteil. Annoin hyväs uskos. Ny sitä voijeisis kiroo täräyttää koko maaliman.

   • 2016 Leena Lehtolainen, Tiikerinsilmä, Tammi, →ISBN, pages 50-51:

     - - - Olen siis Lovisa. Johnson ojensi kätensä, ja sen ote oli luinen mutta jämäkkä.

     - Hilja.

     - Nimi ei ole tavallinen ikäiselläsi. Miksi sinut ristittiin siten?

     - Ei aavistustakaan. Vanhempani eivät olleet kertomassa, ja enoni Jari, joka kasvatti minut, ei tiennyt muuta kuin että isän suvussa oli ollut tämän nimisiä. Kyllähän siitä kouluaikoina koetettiin vinoilla, mutta se loppui lyhyeen.

   • 2018 Heidi Jaatinen, Koski, Gummerus, →ISBN, pages 198-199:

     Stiina meni ja sulki Hilja Esterin syliinsä, miten erilainen tämä Hilja oli kuin Kosken Hilja. Hilja Ester tuli nimeensä. Tytön kasvoilla arvokkuus, sisar oli sinut kohtalonsa kanssa, silmät kuin tähdet.

• Popular at the end of the 19th century.