Marko

Mark +‎ -o

Marko

1. Nickname for Mark.

• Komar, O mark, korma, omkar

Marko

1. A male given name, variant of Markus (“Mark”).

20th century variant of Markku and Markus, borrowed from Slavic Marko and Italian Marco.

• IPA^(key): /ˈmɑrko/
• Hyphenation: Mar‧ko

Marko

1. A male given name.
   • 1990 Harri Tapper, Näin syntyvät revontulet, Gummerus (2003), →ISBN, page 109:

     —Markohan oli prinssi.

     Äiti rupesi selostamaan meille niin, että Vihtori oli kerran lukenut ääneen kirjaa. Se kertoi kaukaisesta maasta, Italiasta. Italiassa asui kuningas ja hänellä oli Marko-niminen poika. Kuninkaan poikaa kutsutaan prinssiksi. Koska prinssi oli oikeudenmukainen ja suora mies, niin me päätimme, että kastetaan oma poika Markoksi. Miksi ei kastettaisi?

     —Markko, se muuten on.

     —Marko.

     —Perkele, kun minä en saa lapsilleni niitä nimiä, mitä tarkoitan. Rovasti tunsi nimen Markku, mikä on samaa juurta kuin evankelista Markus ja kaikkialla maailmassa hyvin tunnettu ja sen tähden rovasti kirjoitti kirjaan että Markko, kun onhan niin, että ruotsikielessä oo lausutaan uuksi, ja sillä tavoin rovasti sai tahtonsa läpitse. Eikö ollutkin itsepintainen rovasti. Mitä arvelette?

   • 2002 Eeva Ahtisaari, Juuret ja siivet, WSOY, →ISBN, page 68:

     Maatessani vuoteessa keskityin miettimään vauvalle nimeä. Tein sen hyvin huolellisesti. Minua miellytti suomalainen Markku, mutta ystävämme Juha Sipilä oli heittänyt ohimennen Martille, että entäs Marko. "Sehän sopisi sinunlaisesi maailmanmatkaajan pojalle, viittaisi sopivasti Marco Poloon."

     Niin me päädyimme Markoon.

• Popular in Finland in the 1960s and the 1970s.

• makro, makro-

Marko

1. A male given name, spelling variant of Marco

• IPA^(key): /mâːrko/

Mȃrko m (Cyrillic spelling Ма̑рко)

1. A male given name, equivalent to English Mark

• IPA^(key): /ˈmàːrkɔ/
• Tonal orthography: márko

Márko m anim (genitive Márka)

1. A male given name

Borrowed from English Mark.

Marko

1. A male given name: Mark