Merja
See also: merja
Finnish
Etymology
A 20th-century coinage inspired by Marja and Meri, both ultimately equivalents of the English Mary. Also explained to mean merjalainen (“member of an ancient Finno-Ugric tribe”).
Pronunciation
- IPA(key): [ˈmerjɑ]
- Rhymes: -erjɑ
- Hyphenation: Mer‧ja
Proper noun
Merja
- A female given name.
- 1939 Mika Waltari, Yövieras, in Vallaton Waltari (WSOY 1957), page 347:
- Jokke. Ja teidän nimenne on Merja, sen kuulin. Sekin on hyvin erikoinen nimi.
- 2018 Pirjo Hassinen, Parit, Otava, →ISBN, page 211:
- Ja vielä: kykenenkö lausumaan ääneen hänen isänsä ja äitinsä etunimet ilman että minusta tuntuu kiusalliselta. Sillä oli ollut Merjoja ja Marjoja, joiden nimen lausuminen oli kuin kylkiluiden väliin työnnettäisiin sormea. Sitten oli tullut Tarja.
- 1939 Mika Waltari, Yövieras, in Vallaton Waltari (WSOY 1957), page 347:
Declension
| Inflection of Merja (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Merja | Merjat | |
| genitive | Merjan | Merjojen | |
| partitive | Merjaa | Merjoja | |
| illative | Merjaan | Merjoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Merja | Merjat | |
| accusative | nom. | Merja | Merjat |
| gen. | Merjan | ||
| genitive | Merjan | Merjojen Merjainrare | |
| partitive | Merjaa | Merjoja | |
| inessive | Merjassa | Merjoissa | |
| elative | Merjasta | Merjoista | |
| illative | Merjaan | Merjoihin | |
| adessive | Merjalla | Merjoilla | |
| ablative | Merjalta | Merjoilta | |
| allative | Merjalle | Merjoille | |
| essive | Merjana | Merjoina | |
| translative | Merjaksi | Merjoiksi | |
| instructive | — | Merjoin | |
| abessive | Merjatta | Merjoitta | |
| comitative | — | Merjoineen | |
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.