Miina
See also: miina
Finnish
Etymology
Short for Vilhelmiina.
Pronunciation
- IPA(key): [ˈmiːnɑ]
- Rhymes: -iːnɑ
- Hyphenation: Mii‧na
Proper noun
Miina
- A female given name.
- 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:
- Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.
- 1970 Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, →ISBN, page 103:
- Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"
- 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:
Declension
| Inflection of Miina (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Miina | Miinat | |
| genitive | Miinan | Miinojen | |
| partitive | Miinaa | Miinoja | |
| illative | Miinaan | Miinoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Miina | Miinat | |
| accusative | nom. | Miina | Miinat |
| gen. | Miinan | ||
| genitive | Miinan | Miinojen Miinainrare | |
| partitive | Miinaa | Miinoja | |
| inessive | Miinassa | Miinoissa | |
| elative | Miinasta | Miinoista | |
| illative | Miinaan | Miinoihin | |
| adessive | Miinalla | Miinoilla | |
| ablative | Miinalta | Miinoilta | |
| allative | Miinalle | Miinoille | |
| essive | Miinana | Miinoina | |
| translative | Miinaksi | Miinoiksi | |
| instructive | — | Miinoin | |
| abessive | Miinatta | Miinoitta | |
| comitative | — | Miinoineen | |
Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.