Otto
English
Etymology
From German Otto, short form of compound names beginning with Proto-Germanic *audaz (“wealth, riches”) (cognate of English Ed- in Edgar, Edmund, Edward, etc.).
Pronunciation
- (General American) IPA(key): /ˈɑtoʊ/
- (Received Pronunciation) IPA(key): /ˈɒtəʊ/
- Rhymes: -ɒtəʊ
Translations
male given name
Descendants
- Translingual: Ottoia
Danish
Related terms
- (surnames) Ottosen
Faroese
Pronunciation
- IPA(key): /ˈɔʰtːʊ/
- Rhymes: -ɔʰtːʊ
- Homophone: áttu
Usage notes
Patronymics
- son of Otto: Ottosson
- daughter of Otto: Ottosdóttir
Declension
Singular | |
Indefinite | |
Nominative | Otto |
Accusative | Otto |
Dative | Otto |
Genitive | Ottos |
Finnish
Pronunciation
- IPA(key): /ˈotːo/, [ˈo̞t̪ːo̞]
- Hyphenation: Ot‧to
Proper noun
Otto
- A male given name.
- 1958 Paavo Rintala, Pojat, Otava (2000), →ISBN, page 185:
- —Minun nimi Otto.
- —Otto on suomalainenkin nimi.
- —Jaa minä tiedä, kansainvälinen, überall Otto-nimi...
- 2014 Tanja Pohjola, Lintu pieni, Atena, →ISBN, page 13:
- Dorotean huulet liikkuivat, kun hän toisti aviomiehensä nimen, mutta se ei saanut häntä tuntemeen mitään. Nimi niin kuin mikä tahansa. Eikö sen olisi pitänyt läikyttää häntä, saada vedet valumaan yli? Mutta Otto, miten yksinkertainen nimi. Ei tietoakaan siitä, miten paljon enemmän elämä voi olla kuin kaksi konsonanttia ja kaksi vokaalia.
- 2014 Heikki Turunen, Karjalan kuningas, WSOY, →ISBN, page 12:
- Toisen kerran äiti epäili päähänpinttymän syyksi Onnelan Viijaa, kuvanveistäjää, joka oli Impan rotinoilla nauranut ja sanonut minua, nimen kuultuaan, kuningas Otoksi, Saksaa joskus todella hallinneen sennimisen kuninkaan mukaan.
- 1958 Paavo Rintala, Pojat, Otava (2000), →ISBN, page 185:
- The letter "O" in the Finnish tavausaakkoset, a spelling system similar to ICAO spelling alphabet.
Declension
Inflection of Otto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | Otto | Otot | |
genitive | Oton | Ottojen | |
partitive | Ottoa | Ottoja | |
illative | Ottoon | Ottoihin | |
singular | plural | ||
nominative | Otto | Otot | |
accusative | nom. | Otto | Otot |
gen. | Oton | ||
genitive | Oton | Ottojen | |
partitive | Ottoa | Ottoja | |
inessive | Otossa | Otoissa | |
elative | Otosta | Otoista | |
illative | Ottoon | Ottoihin | |
adessive | Otolla | Otoilla | |
ablative | Otolta | Otoilta | |
allative | Otolle | Otoille | |
essive | Ottona | Ottoina | |
translative | Otoksi | Otoiksi | |
instructive | — | Otoin | |
abessive | Ototta | Otoitta | |
comitative | — | Ottoineen |
German
Etymology
Short form of Old High German compound names beginning with the element ōt (“riches”), such as Ottokar and Otmar. Name of a 10th century German emperor.
Pronunciation
Audio (file)
Portuguese
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.