Pekka

See also: pekka

Finnish

Etymology

Medieval vernacular form of the Vulgate Latin Petrus (Peter). In eastern Finland partly from the Russian pet form Петька (Petʹka), but also variant of the older Pekko.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈpekːɑ/
  • Hyphenation: Pek‧ka

Proper noun

Pekka

  1. A male given name.
    • 1973 Juhani Peltonen, Valaan merkkejä, WSOY, →ISBN, page 15:
      Jos saa esimerkiksi pojan ja aikoo antaa sille aivan tavallisen reilun nimen kuten Pekka tai Kalle tai Erkki, niin muistaa heti jonkun Pekan joka jo kansakoulussa oli päätä pitempi muita, ampui ritsalla lähimmäisiä, heitteli kissoja kaivoihin ja omisti valtavat syyläiset nyrkit, joista sai niin turpiin, että mustelmat on helliä vieläkin. Entäs Kalle, joka ( - - - ). Ei, Pekka, Kalle tai Erkki eivät voi tulla edes ehdokkaiksi, kun nimeä ruvetaan valitsemaan.
  2. (card games) old maid, Old Maid (unpaired card in the children's card game of "Pekka-peli", similar to "old maid")

Usage notes

  • In continuous use since the Middle Ages. Also a common second part in conjoined names like Jukka-Pekka and Veli-Pekka in the 20th century.

Declension

Inflection of Pekka (Kotus type 9/kala, k- gradation)
nominative Pekka Pekat
genitive Pekan Pekkojen
partitive Pekkaa Pekkoja
illative Pekkaan Pekkoihin
singular plural
nominative Pekka Pekat
accusative nom. Pekka Pekat
gen. Pekan
genitive Pekan Pekkojen
Pekkainrare
partitive Pekkaa Pekkoja
inessive Pekassa Pekoissa
elative Pekasta Pekoista
illative Pekkaan Pekkoihin
adessive Pekalla Pekoilla
ablative Pekalta Pekoilta
allative Pekalle Pekoille
essive Pekkana Pekkoina
translative Pekaksi Pekoiksi
instructive Pekoin
abessive Pekatta Pekoitta
comitative Pekkoineen

Synonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.