Tenho

See also: tenho

Finnish

Etymology

From tenho (enchantment), possibly a pre-Christian name. Revived in the 19th century.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈtenho/
  • Hyphenation: Ten‧ho

Proper noun

Tenho

  1. A male given name.
    • 2000 Juhani Syrjä, Juho 34-63, in Juho (Gummerus 2008), →ISBN, page 421:
      Keijo vanhempana toimi perämiehenä. Yrittävä Tenho otti vastaan valmista tavaraa. Kyläpuheessa poikia kutsuttiin Tenuksi ja Kessuksi vastoin heidän äitinsä kauneusaistia. Marttaankin taisi nimiväännös vaikuttaa, kun hän piti Kessua vähän roikalemaisena poikana ja Juhanille huonona seurana. Minä häntä tästä arviostaan myöhemmin muistutin, kun Keijo kasvatti Kopran sahan mahtavaksi laitokseksi aivan rehellisillä tempuilla.

Declension

Inflection of Tenho (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Tenho Tenhot
genitive Tenhon Tenhojen
partitive Tenhoa Tenhoja
illative Tenhoon Tenhoihin
singular plural
nominative Tenho Tenhot
accusative nom. Tenho Tenhot
gen. Tenhon
genitive Tenhon Tenhojen
partitive Tenhoa Tenhoja
inessive Tenhossa Tenhoissa
elative Tenhosta Tenhoista
illative Tenhoon Tenhoihin
adessive Tenholla Tenhoilla
ablative Tenholta Tenhoilta
allative Tenholle Tenhoille
essive Tenhona Tenhoina
translative Tenhoksi Tenhoiksi
instructive Tenhoin
abessive Tenhotta Tenhoitta
comitative Tenhoineen
  • (surnames) Tenhunen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.