Vili
Finnish
Etymology
Originally a pet form of Vilho, Viljami and of other equivalents of English William. In regular use as a formal given name since the end of the 20th century.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈvili/
- Hyphenation: Vi‧li
Proper noun
Vili
- A male given name.
- 2010 Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, ISBN 978-952-202-203-5, pages 82-83:
- Ruskeasta koirasta tuli Vili. Silloin me lapset oltiin jo niin isoja, että sanottiin sitä Vilhoksi ja joskus enoksi. Vilho-eno ei siitä oikein tykännyt.
- 2018 Pirjo Hassinen, Parit, Otava, ISBN 978-951-1-32086-9, page 199:
- Ilo uudesta poikavauvasta ja koko elämästä kilkutteli kellojaan kestehetkellä, kun kastava pappi lausui Vilin nimen. Kirkossa saattoi kuulla Leenan vetävän henkeään. Mutta ei ihastuksesta.
- Vili Grahn. Mitä te oikein ajattelitte? Miten niin, vauva on ihan Vilin näköinen...Vili Grahn, filigraanilasi. Mikä? Filigraanilasi, hyvä ihme!
- 2010 Ritva Kokkola, Palasin kynnykseltä. Novelleja, Myllylahti Oy, ISBN 978-952-202-203-5, pages 82-83:
Declension
Inflection of Vili (Kotus type 5/risti, no gradation) | |||
---|---|---|---|
nominative | Vili | Vilit | |
genitive | Vilin | Vilien | |
partitive | Viliä | Vilejä | |
illative | Viliin | Vileihin | |
singular | plural | ||
nominative | Vili | Vilit | |
accusative | nom. | Vili | Vilit |
gen. | Vilin | ||
genitive | Vilin | Vilien | |
partitive | Viliä | Vilejä | |
inessive | Vilissä | Vileissä | |
elative | Vilistä | Vileistä | |
illative | Viliin | Vileihin | |
adessive | Vilillä | Vileillä | |
ablative | Vililtä | Vileiltä | |
allative | Vilille | Vileille | |
essive | Vilinä | Vileinä | |
translative | Viliksi | Vileiksi | |
instructive | — | Vilein | |
abessive | Vilittä | Vileittä | |
comitative | — | Vileineen |
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.