Voitto
See also: voitto
Finnish
Etymology
19th century coinage from voitto (“victory”), partly as a translation of the Latin Victor.
Pronunciation
- IPA(key): /ˈvoitːo/
- Hyphenation: Voit‧to
Proper noun
Voitto
- A male given name.
- 1950 Lauri Viita, Moreeni, WSOY(1973), →ISBN, page 61:
- Joosefiina:—Sano nyt, tehdäänkö siitä Erkki Voitto Iisakki!
- Iisakki:—Mahtaako se Voitto kuulua ihmiselle?
- Joosefiina:—Hevosellekos se sitten kuuluu?
- Elina:—Etkö sinä nyt ymmärrä, äiti, mitä isä tarkoittaa!
- Joosefiina:—No puhukaa niin että itsekin ymmärrätte!
- Paavali:—Kyllä minustakin Voitto on vähän liian leuhka nimi, ja eikös tälle sentään riitä kaksi nimeä, niinkuin muillekin Niemisille.
- Joosfiina:—Olkoon sitten minun puheeni mitätön. Enhän minä sitä Voittoa muuten ajatellut, mutta kun eräässä runossa oli niin kiltti Voitto-niminen poika.
- 1950 Lauri Viita, Moreeni, WSOY(1973), →ISBN, page 61:
Declension
| Inflection of Voitto (Kotus type 1/valo, tt-t gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Voitto | Voitot | |
| genitive | Voiton | Voittojen | |
| partitive | Voittoa | Voittoja | |
| illative | Voittoon | Voittoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Voitto | Voitot | |
| accusative | nom. | Voitto | Voitot |
| gen. | Voiton | ||
| genitive | Voiton | Voittojen | |
| partitive | Voittoa | Voittoja | |
| inessive | Voitossa | Voitoissa | |
| elative | Voitosta | Voitoista | |
| illative | Voittoon | Voittoihin | |
| adessive | Voitolla | Voitoilla | |
| ablative | Voitolta | Voitoilta | |
| allative | Voitolle | Voitoille | |
| essive | Voittona | Voittoina | |
| translative | Voitoksi | Voitoiksi | |
| instructive | — | Voitoin | |
| abessive | Voitotta | Voitoitta | |
| comitative | — | Voittoineen | |
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.