ansaitsematon

Finnish

Etymology

ansaita (“earn, deserve”) +‎ -maton

Adjective

ansaitsematon (comparative ansaitsemattomampi, superlative ansaitsemattomin)

  1. undeserved
  2. unearned

Declension
Inflection of ansaitsematon (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative ansaitsematon ansaitsemattomat
genitive ansaitsemattoman ansaitsemattomien
partitive ansaitsematonta ansaitsemattomia
illative ansaitsemattomaan ansaitsemattomiin
singular plural
nominative ansaitsematon ansaitsemattomat
accusative nom. ansaitsematon ansaitsemattomat
gen. ansaitsemattoman
genitive ansaitsemattoman ansaitsemattomien
ansaitsematontenrare
partitive ansaitsematonta ansaitsemattomia
inessive ansaitsemattomassa ansaitsemattomissa
elative ansaitsemattomasta ansaitsemattomista
illative ansaitsemattomaan ansaitsemattomiin
adessive ansaitsemattomalla ansaitsemattomilla
ablative ansaitsemattomalta ansaitsemattomilta
allative ansaitsemattomalle ansaitsemattomille
essive ansaitsemattomana ansaitsemattomina
translative ansaitsemattomaksi ansaitsemattomiksi
instructive — ansaitsemattomin
abessive ansaitsemattomatta ansaitsemattomitta
comitative — ansaitsemattomine

Verb

ansaitsematon

  1. Negative participle of ansaita.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.