enimmäisaika

Finnish

Etymology

enimmäis- + aika

Noun

enimmäisaika

  1. maximum time

Declension

Inflection of enimmäisaika (Kotus type 9/kala, ik-j gradation)
nominative enimmäisaika enimmäisajat
genitive enimmäisajan enimmäisaikojen
partitive enimmäisaikaa enimmäisaikoja
illative enimmäisaikaan enimmäisaikoihin
singular plural
nominative enimmäisaika enimmäisajat
accusative nom. enimmäisaika enimmäisajat
gen. enimmäisajan
genitive enimmäisajan enimmäisaikojen
enimmäisaikainrare
partitive enimmäisaikaa enimmäisaikoja
inessive enimmäisajassa enimmäisajoissa
elative enimmäisajasta enimmäisajoista
illative enimmäisaikaan enimmäisaikoihin
adessive enimmäisajalla enimmäisajoilla
ablative enimmäisajalta enimmäisajoilta
allative enimmäisajalle enimmäisajoille
essive enimmäisaikana enimmäisaikoina
translative enimmäisajaksi enimmäisajoiksi
instructive enimmäisajoin
abessive enimmäisajatta enimmäisajoitta
comitative enimmäisaikoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.