epäasiallinen

Finnish

Etymology

epä- (un-) + asiallinen (matter-of-fact)

Adjective

epäasiallinen (comparative epäasiallisempi, superlative epäasiallisin)

  1. impertinent, inappropriate, uncalled for, flippant, facetious, unbusinesslike

Declension

Inflection of epäasiallinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative epäasiallinen epäasialliset
genitive epäasiallisen epäasiallisten
epäasiallisien
partitive epäasiallista epäasiallisia
illative epäasialliseen epäasiallisiin
singular plural
nominative epäasiallinen epäasialliset
accusative nom. epäasiallinen epäasialliset
gen. epäasiallisen
genitive epäasiallisen epäasiallisten
epäasiallisien
partitive epäasiallista epäasiallisia
inessive epäasiallisessa epäasiallisissa
elative epäasiallisesta epäasiallisista
illative epäasialliseen epäasiallisiin
adessive epäasiallisella epäasiallisilla
ablative epäasialliselta epäasiallisilta
allative epäasialliselle epäasiallisille
essive epäasiallisena epäasiallisina
translative epäasialliseksi epäasiallisiksi
instructive epäasiallisin
abessive epäasiallisetta epäasiallisitta
comitative epäasiallisine

Antonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.