evankelioiminen

Finnish

Etymology

evankelioida + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈeʋɑŋkelioi̯minen/, [ˈe̞ʋɑŋke̞lio̞i̯mine̞n]
  • Hyphenation: e‧van‧ke‧li‧oi‧mi‧nen

Noun

evankelioiminen

  1. evangelizing

Declension

Inflection of evankelioiminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative evankelioiminen evankelioimiset
genitive evankelioimisen evankelioimisten
evankelioimisien
partitive evankelioimista evankelioimisia
illative evankelioimiseen evankelioimisiin
singular plural
nominative evankelioiminen evankelioimiset
accusative nom. evankelioiminen evankelioimiset
gen. evankelioimisen
genitive evankelioimisen evankelioimisten
evankelioimisien
partitive evankelioimista evankelioimisia
inessive evankelioimisessa evankelioimisissa
elative evankelioimisesta evankelioimisista
illative evankelioimiseen evankelioimisiin
adessive evankelioimisella evankelioimisilla
ablative evankelioimiselta evankelioimisilta
allative evankelioimiselle evankelioimisille
essive evankelioimisena evankelioimisina
translative evankelioimiseksi evankelioimisiksi
instructive evankelioimisin
abessive evankelioimisetta evankelioimisitta
comitative evankelioimisineen

Verb

evankelioiminen

  1. Fourth infinitive of evankelioida in nominative case.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.