häntä

See also: hanta and hàntǎ

Finnish

(index hä)

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈhæn̪t̪æ]
  • Hyphenation: hän‧tä
  • Rhymes: -æntæ

Etymology 1

From Proto-Finnic *häntä, from Proto-Uralic *čänčä.

Noun

häntä

  1. (anatomy) a narrow tail (e.g., of most mammals)
    Koiralla on häntä, mutta linnulla ei.
    Dogs have a [narrow] tail, but birds do not.
  2. back
  3. (typography) ogonek
Declension
Inflection of häntä (Kotus type 10/koira, nt-nn gradation)
nominative häntä hännät
genitive hännän häntien
partitive häntää häntiä
illative häntään häntiin
singular plural
nominative häntä hännät
accusative nom. häntä hännät
gen. hännän
genitive hännän häntien
häntäinrare
partitive häntää häntiä
inessive hännässä hännissä
elative hännästä hännistä
illative häntään häntiin
adessive hännällä hännillä
ablative hännältä hänniltä
allative hännälle hännille
essive häntänä häntinä
translative hännäksi hänniksi
instructive hännin
abessive hännättä hännittä
comitative häntineen
Derived terms

See also

  • pyrstö (wide tail, e.g., of fish and birds)

Pronoun

häntä

  1. Partitive form of hän.

Anagrams


Ingrian

Noun

häntä

  1. tail
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.