hiihdin

Finnish

Etymology

hiihtää + -in

Noun

hiihdin

  1. (rare) A ski.

Declension

Inflection of hiihdin (Kotus type 33/kytkin, t-d gradation)
nominative hiihdin hiihtimet
genitive hiihtimen hiihtimien
hiihdinten
partitive hiihdintä hiihtimiä
illative hiihtimeen hiihtimiin
singular plural
nominative hiihdin hiihtimet
accusative nom. hiihdin hiihtimet
gen. hiihtimen
genitive hiihtimen hiihtimien
hiihdinten
partitive hiihdintä hiihtimiä
inessive hiihtimessä hiihtimissä
elative hiihtimestä hiihtimistä
illative hiihtimeen hiihtimiin
adessive hiihtimellä hiihtimillä
ablative hiihtimeltä hiihtimiltä
allative hiihtimelle hiihtimille
essive hiihtimenä hiihtiminä
translative hiihtimeksi hiihtimiksi
instructive hiihtimin
abessive hiihtimettä hiihtimittä
comitative hiihtimineen

Synonyms

Verb

hiihdin

  1. First-person singular indicative past form of hiihtää.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.