huimaaminen

Finnish

Etymology

huimata + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈhui̯mɑːminen/, [ˈhui̯mɑːmine̞n]
  • Hyphenation: hui‧maa‧mi‧nen

Noun

huimaaminen

  1. feeling dizzy

Declension

Inflection of huimaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative huimaaminen huimaamiset
genitive huimaamisen huimaamisten
huimaamisien
partitive huimaamista huimaamisia
illative huimaamiseen huimaamisiin
singular plural
nominative huimaaminen huimaamiset
accusative nom. huimaaminen huimaamiset
gen. huimaamisen
genitive huimaamisen huimaamisten
huimaamisien
partitive huimaamista huimaamisia
inessive huimaamisessa huimaamisissa
elative huimaamisesta huimaamisista
illative huimaamiseen huimaamisiin
adessive huimaamisella huimaamisilla
ablative huimaamiselta huimaamisilta
allative huimaamiselle huimaamisille
essive huimaamisena huimaamisina
translative huimaamiseksi huimaamisiksi
instructive huimaamisin
abessive huimaamisetta huimaamisitta
comitative huimaamisineen

Verb

huimaaminen

  1. Fourth infinitive of huimata.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.