ilkeä

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *ilkeda, borrowed from Proto-Germanic *ilhilaz (“bad, evil”). Cognates include Estonian ilge, English ill.

Adjective

ilkeä (comparative ilkeämpi, superlative ilkein)

  1. bad, mean, wicked
  2. mischievous, troublesome, cheeky, badly behaved
    Matilla oli Eetu-niminen kaksoisveli, joka on aina ollut ilkeä ja huonokäytöksinen.
    Matthew had a twin brother called Edward, who was always mischievous and badly behaved.

Declension
Inflection of ilkeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative ilkeä ilkeät
genitive ilkeän ilkeiden
ilkeitten
partitive ilkeää
ilkeätä		 ilkeitä
illative ilkeään ilkeisiin
ilkeihin
singular plural
nominative ilkeä ilkeät
accusative nom. ilkeä ilkeät
gen. ilkeän
genitive ilkeän ilkeiden
ilkeitten
ilkeäinrare
partitive ilkeää
ilkeätä		 ilkeitä
inessive ilkeässä ilkeissä
elative ilkeästä ilkeistä
illative ilkeään ilkeisiin
ilkeihin
adessive ilkeällä ilkeillä
ablative ilkeältä ilkeiltä
allative ilkeälle ilkeille
essive ilkeänä ilkeinä
translative ilkeäksi ilkeiksi
instructive — ilkein
abessive ilkeättä ilkeittä
comitative — ilkeine

Derived terms
Derived terms

Verb

ilkeä

  1. Indicative present connegative form of iljetä.
  2. Second-person singular imperative present form of iljetä.
  3. Second-person singular imperative present connegative form of iljetä.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.