irrottua

Finnish

Verb

irrottua

  1. (intransitive, rare) Alternative form of irrottautua

Conjugation

Inflection of irrottua (Kotus type 52/sanoa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrotun en irrotu 1st sing. olen irrottunut en ole irrottunut
2nd sing. irrotut et irrotu 2nd sing. olet irrottunut et ole irrottunut
3rd sing. irrottuu ei irrotu 3rd sing. on irrottunut ei ole irrottunut
1st plur. irrotumme emme irrotu 1st plur. olemme irrottuneet emme ole irrottuneet
2nd plur. irrotutte ette irrotu 2nd plur. olette irrottuneet ette ole irrottuneet
3rd plur. irrottuvat eivät irrotu 3rd plur. ovat irrottuneet eivät ole irrottuneet
passive irrotutaan ei irrotuta passive on irrotuttu ei ole irrotuttu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrotuin en irrottunut 1st sing. olin irrottunut en ollut irrottunut
2nd sing. irrotuit et irrottunut 2nd sing. olit irrottunut et ollut irrottunut
3rd sing. irrottui ei irrottunut 3rd sing. oli irrottunut ei ollut irrottunut
1st plur. irrotuimme emme irrottuneet 1st plur. olimme irrottuneet emme olleet irrottuneet
2nd plur. irrotuitte ette irrottuneet 2nd plur. olitte irrottuneet ette olleet irrottuneet
3rd plur. irrottuivat eivät irrottuneet 3rd plur. olivat irrottuneet eivät olleet irrottuneet
passive irrotuttiin ei irrotuttu passive oli irrotuttu ei ollut irrotuttu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrottuisin en irrottuisi 1st sing. olisin irrottunut en olisi irrottunut
2nd sing. irrottuisit et irrottuisi 2nd sing. olisit irrottunut et olisi irrottunut
3rd sing. irrottuisi ei irrottuisi 3rd sing. olisi irrottunut ei olisi irrottunut
1st plur. irrottuisimme emme irrottuisi 1st plur. olisimme irrottuneet emme olisi irrottuneet
2nd plur. irrottuisitte ette irrottuisi 2nd plur. olisitte irrottuneet ette olisi irrottuneet
3rd plur. irrottuisivat eivät irrottuisi 3rd plur. olisivat irrottuneet eivät olisi irrottuneet
passive irrotuttaisiin ei irrotuttaisi passive olisi irrotuttu ei olisi irrotuttu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. irrotu älä irrotu 2nd sing. ole irrottunut älä ole irrottunut
3rd sing. irrottukoon älköön irrottuko 3rd sing. olkoon irrottunut älköön olko irrottunut
1st plur. irrottukaamme älkäämme irrottuko 1st plur. olkaamme irrottuneet älkäämme olko irrottuneet
2nd plur. irrottukaa älkää irrottuko 2nd plur. olkaa irrottuneet älkää olko irrottuneet
3rd plur. irrottukoot älkööt irrottuko 3rd plur. olkoot irrottuneet älkööt olko irrottuneet
passive irrotuttakoon älköön irrotuttako passive olkoon irrotuttu älköön olko irrotuttu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. irrottunen en irrottune 1st sing. lienen irrottunut en liene irrottunut
2nd sing. irrottunet et irrottune 2nd sing. lienet irrottunut et liene irrottunut
3rd sing. irrottunee ei irrottune 3rd sing. lienee irrottunut ei liene irrottunut
1st plur. irrottunemme emme irrottune 1st plur. lienemme irrottuneet emme liene irrottuneet
2nd plur. irrottunette ette irrottune 2nd plur. lienette irrottuneet ette liene irrottuneet
3rd plur. irrottunevat eivät irrottune 3rd plur. lienevät irrottuneet eivät liene irrottuneet
passive irrotuttaneen ei irrotuttane passive lienee irrotuttu ei liene irrotuttu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st irrottua present irrottuva irrotuttava
long 1st2 irrottuakseen past irrottunut irrotuttu
2nd inessive1 irrottuessa irrotuttaessa agent1, 3 irrottuma
instructive irrottuen negative irrottumaton
3rd inessive irrottumassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative irrottumasta
illative irrottumaan
adessive irrottumalla
abessive irrottumatta
instructive irrottuman irrotuttaman
4th nominative irrottuminen
partitive irrottumista
5th2 irrottumaisillaan

Verb

irrottua

  1. Past passive participle of irrota in partitive singular.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.