kellokeskiviikko

Finnish

Etymology

From kello (bell) + keskiviikko (Wednesday); in rural tradition bells were hung on the neck of farm animals on Holy Wednesday.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkelːoˌkeskiʋiːkːo/, [ˈke̞lːo̞ˌke̞s̠kiʋiːkːo̞]

Noun

kellokeskiviikko

  1. (dated, Christianity) Holy Wednesday

Declension

Inflection of kellokeskiviikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kellokeskiviikko kellokeskiviikot
genitive kellokeskiviikon kellokeskiviikkojen
partitive kellokeskiviikkoa kellokeskiviikkoja
illative kellokeskiviikkoon kellokeskiviikkoihin
singular plural
nominative kellokeskiviikko kellokeskiviikot
accusative nom. kellokeskiviikko kellokeskiviikot
gen. kellokeskiviikon
genitive kellokeskiviikon kellokeskiviikkojen
partitive kellokeskiviikkoa kellokeskiviikkoja
inessive kellokeskiviikossa kellokeskiviikoissa
elative kellokeskiviikosta kellokeskiviikoista
illative kellokeskiviikkoon kellokeskiviikkoihin
adessive kellokeskiviikolla kellokeskiviikoilla
ablative kellokeskiviikolta kellokeskiviikoilta
allative kellokeskiviikolle kellokeskiviikoille
essive kellokeskiviikkona kellokeskiviikkoina
translative kellokeskiviikoksi kellokeskiviikoiksi
instructive kellokeskiviikoin
abessive kellokeskiviikotta kellokeskiviikoitta
comitative kellokeskiviikkoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.