kellokortti

Finnish

Noun

kellokortti

  1. A timecard or time card.
  2. Any, currently often electronic, system for recording and controlling working hours.

Declension
Inflection of kellokortti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative kellokortti kellokortit
genitive kellokortin kellokorttien
partitive kellokorttia kellokortteja
illative kellokorttiin kellokortteihin
singular plural
nominative kellokortti kellokortit
accusative nom. kellokortti kellokortit
gen. kellokortin
genitive kellokortin kellokorttien
partitive kellokorttia kellokortteja
inessive kellokortissa kellokorteissa
elative kellokortista kellokorteista
illative kellokorttiin kellokortteihin
adessive kellokortilla kellokorteilla
ablative kellokortilta kellokorteilta
allative kellokortille kellokorteille
essive kellokorttina kellokortteina
translative kellokortiksi kellokorteiksi
instructive — kellokortein
abessive kellokortitta kellokorteitta
comitative — kellokortteineen

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.