kieltäminen

Finnish

Etymology

kieltää + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯ltæminen/, [ˈkie̞̯lt̪æˌmine̞n]
  • Hyphenation: kiel‧tä‧mi‧nen

Noun

kieltäminen

  1. denying
  2. refusing

Declension

Inflection of kieltäminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kieltäminen kieltämiset
genitive kieltämisen kieltämisten
kieltämisien
partitive kieltämistä kieltämisiä
illative kieltämiseen kieltämisiin
singular plural
nominative kieltäminen kieltämiset
accusative nom. kieltäminen kieltämiset
gen. kieltämisen
genitive kieltämisen kieltämisten
kieltämisien
partitive kieltämistä kieltämisiä
inessive kieltämisessä kieltämisissä
elative kieltämisestä kieltämisistä
illative kieltämiseen kieltämisiin
adessive kieltämisellä kieltämisillä
ablative kieltämiseltä kieltämisiltä
allative kieltämiselle kieltämisille
essive kieltämisenä kieltämisinä
translative kieltämiseksi kieltämisiksi
instructive kieltämisin
abessive kieltämisettä kieltämisittä
comitative kieltämisineen

Verb

kieltäminen

  1. Fourth infinitive of kieltää.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.