kiintoaine

Finnish

Etymology

kiinto- + aine

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkiːntoˌɑi̯neˣ/, [ˈkiːnt̪o̞ˌɑi̯ne̞(ʔ)]
  • Hyphenation: kiin‧to‧ai‧ne

Noun

kiintoaine

  1. (chemistry) solid (substance in the fundamental state of matter that retains its size and shape without need of a container)

Declension

Inflection of kiintoaine (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiintoaine kiintoaineet
genitive kiintoaineen kiintoaineiden
kiintoaineitten
partitive kiintoainetta kiintoaineita
illative kiintoaineeseen kiintoaineisiin
kiintoaineihin
singular plural
nominative kiintoaine kiintoaineet
accusative nom. kiintoaine kiintoaineet
gen. kiintoaineen
genitive kiintoaineen kiintoaineiden
kiintoaineitten
partitive kiintoainetta kiintoaineita
inessive kiintoaineessa kiintoaineissa
elative kiintoaineesta kiintoaineista
illative kiintoaineeseen kiintoaineisiin
kiintoaineihin
adessive kiintoaineella kiintoaineilla
ablative kiintoaineelta kiintoaineilta
allative kiintoaineelle kiintoaineille
essive kiintoaineena kiintoaineina
translative kiintoaineeksi kiintoaineiksi
instructive kiintoainein
abessive kiintoaineetta kiintoaineitta
comitative kiintoaineineen

Synonyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.