kiintopiste

Finnish

Noun

kiintopiste

  1. (mathematics) fixed point
  2. set point (location that is fixed), benchmark

Declension
Inflection of kiintopiste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kiintopiste kiintopisteet
genitive kiintopisteen kiintopisteiden
kiintopisteitten
partitive kiintopistettä kiintopisteitä
illative kiintopisteeseen kiintopisteisiin
kiintopisteihin
singular plural
nominative kiintopiste kiintopisteet
accusative nom. kiintopiste kiintopisteet
gen. kiintopisteen
genitive kiintopisteen kiintopisteiden
kiintopisteitten
partitive kiintopistettä kiintopisteitä
inessive kiintopisteessä kiintopisteissä
elative kiintopisteestä kiintopisteistä
illative kiintopisteeseen kiintopisteisiin
kiintopisteihin
adessive kiintopisteellä kiintopisteillä
ablative kiintopisteeltä kiintopisteiltä
allative kiintopisteelle kiintopisteille
essive kiintopisteenä kiintopisteinä
translative kiintopisteeksi kiintopisteiksi
instructive — kiintopistein
abessive kiintopisteettä kiintopisteittä
comitative — kiintopisteineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.