kilvoittelu

Finnish

Etymology

kilvoitella + -u

Noun

kilvoittelu

  1. contest, strife

Declension

Inflection of kilvoittelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kilvoittelu kilvoittelut
genitive kilvoittelun kilvoittelujen
kilvoitteluiden
kilvoitteluitten
partitive kilvoittelua kilvoitteluja
kilvoitteluita
illative kilvoitteluun kilvoitteluihin
singular plural
nominative kilvoittelu kilvoittelut
accusative nom. kilvoittelu kilvoittelut
gen. kilvoittelun
genitive kilvoittelun kilvoittelujen
kilvoitteluiden
kilvoitteluitten
partitive kilvoittelua kilvoitteluja
kilvoitteluita
inessive kilvoittelussa kilvoitteluissa
elative kilvoittelusta kilvoitteluista
illative kilvoitteluun kilvoitteluihin
adessive kilvoittelulla kilvoitteluilla
ablative kilvoittelulta kilvoitteluilta
allative kilvoittelulle kilvoitteluille
essive kilvoitteluna kilvoitteluina
translative kilvoitteluksi kilvoitteluiksi
instructive kilvoitteluin
abessive kilvoittelutta kilvoitteluitta
comitative kilvoitteluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.