kirjanpito

Finnish

(index ki)

Etymology

kirjan +‎ pito

Pronunciation
  • Hyphenation: kir‧jan‧pi‧to
  • IPA(key): [ˈkirjɑmˌpito]

Noun

kirjanpito

  1. Bookkeeping, accounting.
  2. Books (records of the accounts of a business).

Declension
Inflection of kirjanpito (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kirjanpito kirjanpidot
genitive kirjanpidon kirjanpitojen
partitive kirjanpitoa kirjanpitoja
illative kirjanpitoon kirjanpitoihin
singular plural
nominative kirjanpito kirjanpidot
accusative nom. kirjanpito kirjanpidot
gen. kirjanpidon
genitive kirjanpidon kirjanpitojen
partitive kirjanpitoa kirjanpitoja
inessive kirjanpidossa kirjanpidoissa
elative kirjanpidosta kirjanpidoista
illative kirjanpitoon kirjanpitoihin
adessive kirjanpidolla kirjanpidoilla
ablative kirjanpidolta kirjanpidoilta
allative kirjanpidolle kirjanpidoille
essive kirjanpitona kirjanpitoina
translative kirjanpidoksi kirjanpidoiksi
instructive — kirjanpidoin
abessive kirjanpidotta kirjanpidoitta
comitative — kirjanpitoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.