kokonaisuus

Finnish

Etymology

kokonainen + -uus

Noun

kokonaisuus

  1. (a combination of parts or factors considered to be a whole)
    1. (more emphasis on the united parts) combination, amalgamation, ensemble.
    2. (more emphasis on the resulting whole) whole, entirety, body, totality; big picture, gestalt.
    3. (in the sense of asiakokonaisuus, usually without an addition such as in its entirety) field, affair, subject, topic, area, matter, dossier, entity, part, (sub)section

Declension

Inflection of kokonaisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kokonaisuus kokonaisuudet
genitive kokonaisuuden kokonaisuuksien
partitive kokonaisuutta kokonaisuuksia
illative kokonaisuuteen kokonaisuuksiin
singular plural
nominative kokonaisuus kokonaisuudet
accusative nom. kokonaisuus kokonaisuudet
gen. kokonaisuuden
genitive kokonaisuuden kokonaisuuksien
partitive kokonaisuutta kokonaisuuksia
inessive kokonaisuudessa kokonaisuuksissa
elative kokonaisuudesta kokonaisuuksista
illative kokonaisuuteen kokonaisuuksiin
adessive kokonaisuudella kokonaisuuksilla
ablative kokonaisuudelta kokonaisuuksilta
allative kokonaisuudelle kokonaisuuksille
essive kokonaisuutena kokonaisuuksina
translative kokonaisuudeksi kokonaisuuksiksi
instructive kokonaisuuksin
abessive kokonaisuudetta kokonaisuuksitta
comitative kokonaisuuksineen

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.