konstaapeli

Finnish

Noun

konstaapeli

  1. constable (policeman belonging to the lowest ranks of a police force)

Usage notes

In Finnish usage the term konstaapeli covers three lowest ranks in the police force, see usage notes under poliisiarvo (“police rank”) for a table of Finnish police ranks.

Declension
Inflection of konstaapeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative konstaapeli konstaapelit
genitive konstaapelin konstaapelien
konstaapeleiden
konstaapeleitten
partitive konstaapelia konstaapeleita
konstaapeleja
illative konstaapeliin konstaapeleihin
singular plural
nominative konstaapeli konstaapelit
accusative nom. konstaapeli konstaapelit
gen. konstaapelin
genitive konstaapelin konstaapelien
konstaapeleiden
konstaapeleitten
partitive konstaapelia konstaapeleita
konstaapeleja
inessive konstaapelissa konstaapeleissa
elative konstaapelista konstaapeleista
illative konstaapeliin konstaapeleihin
adessive konstaapelilla konstaapeleilla
ablative konstaapelilta konstaapeleilta
allative konstaapelille konstaapeleille
essive konstaapelina konstaapeleina
translative konstaapeliksi konstaapeleiksi
instructive — konstaapelein
abessive konstaapelitta konstaapeleitta
comitative — konstaapeleineen

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.