korrelaatti

Finnish

Etymology

From Latin correlātus, past participle of correferō, via some of its descendants in the European languages.

Pronunciation

  • Hyphenation: kor‧re‧laat‧ti

Noun

korrelaatti

  1. (grammar) correlate, antecedent

Declension

Inflection of korrelaatti (Kotus type 5/risti, tt-t gradation)
nominative korrelaatti korrelaatit
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
illative korrelaattiin korrelaatteihin
singular plural
nominative korrelaatti korrelaatit
accusative nom. korrelaatti korrelaatit
gen. korrelaatin
genitive korrelaatin korrelaattien
partitive korrelaattia korrelaatteja
inessive korrelaatissa korrelaateissa
elative korrelaatista korrelaateista
illative korrelaattiin korrelaatteihin
adessive korrelaatilla korrelaateilla
ablative korrelaatilta korrelaateilta
allative korrelaatille korrelaateille
essive korrelaattina korrelaatteina
translative korrelaatiksi korrelaateiksi
instructive korrelaatein
abessive korrelaatitta korrelaateitta
comitative korrelaatteineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.