korvakuulo

Finnish

Etymology

korva (“ear”) +‎ kuulo (“sense of hearing”)

Noun

korvakuulo

  1. The use of hearing as guide to do something; used only in the idiomatic expression korvakuulolta (“by ear”).
    soittaa korvakuulolta
    to play by ear

Declension
Inflection of korvakuulo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative korvakuulo korvakuulot
genitive korvakuulon korvakuulojen
partitive korvakuuloa korvakuuloja
illative korvakuuloon korvakuuloihin
singular plural
nominative korvakuulo korvakuulot
accusative nom. korvakuulo korvakuulot
gen. korvakuulon
genitive korvakuulon korvakuulojen
partitive korvakuuloa korvakuuloja
inessive korvakuulossa korvakuuloissa
elative korvakuulosta korvakuuloista
illative korvakuuloon korvakuuloihin
adessive korvakuulolla korvakuuloilla
ablative korvakuulolta korvakuuloilta
allative korvakuulolle korvakuuloille
essive korvakuulona korvakuuloina
translative korvakuuloksi korvakuuloiksi
instructive — korvakuuloin
abessive korvakuulotta korvakuuloitta
comitative — korvakuuloineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.