kosketin

Finnish

Etymology

koskettaa + -in

Noun

kosketin

  1. A key of music keyboard.

Declension

Inflection of kosketin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative kosketin koskettimet
genitive koskettimen koskettimien
kosketinten
partitive kosketinta koskettimia
illative koskettimeen koskettimiin
singular plural
nominative kosketin koskettimet
accusative nom. kosketin koskettimet
gen. koskettimen
genitive koskettimen koskettimien
kosketinten
partitive kosketinta koskettimia
inessive koskettimessa koskettimissa
elative koskettimesta koskettimista
illative koskettimeen koskettimiin
adessive koskettimella koskettimilla
ablative koskettimelta koskettimilta
allative koskettimelle koskettimille
essive koskettimena koskettimina
translative koskettimeksi koskettimiksi
instructive koskettimin
abessive koskettimetta koskettimitta
comitative koskettimineen

Derived terms

Verb

kosketin

  1. First-person singular indicative past form of koskettaa.

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.