kotoisin

Finnish

Etymology

From koti (“home”).

Adverb

kotoisin

  1. being a native of, coming from, originating from; having as one's birthplace or residence, hailing from
    Sisarentyttäreni puhuu ranskaa, mutta on kotoisin Hampshirestä.
    My niece speaks French but she hails from Hampshire.

Adjective

kotoisin

  1. superlative degree of kotoinen

Declension
Inflection of kotoisin (Kotus type 36/sisin, mp-mm gradation)
nominative kotoisin kotoisimmat
genitive kotoisimman kotoisimpien
kotoisinten
partitive kotoisinta kotoisimpia
illative kotoisimpaan kotoisimpiin
singular plural
nominative kotoisin kotoisimmat
accusative nom. kotoisin kotoisimmat
gen. kotoisimman
genitive kotoisimman kotoisimpien
kotoisinten
kotoisimpainrare
partitive kotoisinta kotoisimpia
inessive kotoisimmassa kotoisimmissa
elative kotoisimmasta kotoisimmista
illative kotoisimpaan kotoisimpiin
adessive kotoisimmalla kotoisimmilla
ablative kotoisimmalta kotoisimmilta
allative kotoisimmalle kotoisimmille
essive kotoisimpana kotoisimpina
translative kotoisimmaksi kotoisimmiksi
instructive — kotoisimmin
abessive kotoisimmatta kotoisimmitta
comitative — kotoisimpine

Adjective

kotoisin

  1. Instructive plural form of kotoinen.

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.