kunnia

Finnish

Etymology

Borrowed from Proto-Germanic *kunją. The meaning changed from “family, clan” to “noble family, family honor” and finally to “honor”. More at kin.

Noun

kunnia

  1. honor (respect, favorable reputation; dignity; sense of self-worth)
    Hänen kunniansa on kyseessä.
    His honor is at stake.
  2. glory (honor and valor)
  3. honor (privilege)
    Minulla oli kunnia istua suurlähettilään vieressä.
    I had the honor of sitting next to the ambassador.
  4. credit, honor (recognition and respect)
    Minä tein työn, mutta hän otti kunnian.
    I did the work but he took the credit.
    Minulla on lahja sinulle tämän päivän kunniaksi.
    I have a gift for you in honor of this day.

Declension

Inflection of kunnia (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kunnia kunniat
genitive kunnian kunnioiden
kunnioitten
partitive kunniaa kunnioita
illative kunniaan kunnioihin
singular plural
nominative kunnia kunniat
accusative nom. kunnia kunniat
gen. kunnian
genitive kunnian kunnioiden
kunnioitten
kunniainrare
partitive kunniaa kunnioita
inessive kunniassa kunnioissa
elative kunniasta kunnioista
illative kunniaan kunnioihin
adessive kunnialla kunnioilla
ablative kunnialta kunnioilta
allative kunnialle kunnioille
essive kunniana kunnioina
translative kunniaksi kunnioiksi
instructive kunnioin
abessive kunniatta kunnioitta
comitative kunnioineen

Derived terms

Compounds

Anagrams


Ingrian

Etymology

Borrowed from Proto-Germanic *kunją.

Noun

kunnia

  1. honor
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.