kuulumaton

Finnish


Adjective

kuulumaton

  1. unheard, inaudible

Declension

Inflection of kuulumaton (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative kuulumaton kuulumattomat
genitive kuulumattoman kuulumattomien
partitive kuulumatonta kuulumattomia
illative kuulumattomaan kuulumattomiin
singular plural
nominative kuulumaton kuulumattomat
accusative nom. kuulumaton kuulumattomat
gen. kuulumattoman
genitive kuulumattoman kuulumattomien
kuulumatontenrare
partitive kuulumatonta kuulumattomia
inessive kuulumattomassa kuulumattomissa
elative kuulumattomasta kuulumattomista
illative kuulumattomaan kuulumattomiin
adessive kuulumattomalla kuulumattomilla
ablative kuulumattomalta kuulumattomilta
allative kuulumattomalle kuulumattomille
essive kuulumattomana kuulumattomina
translative kuulumattomaksi kuulumattomiksi
instructive kuulumattomin
abessive kuulumattomatta kuulumattomitta
comitative kuulumattomine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.