loppuikä

Finnish

Etymology

loppu + ikä

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlopːuˌikæ/, [ˈlo̞pːuˌikæ]
  • Hyphenation: lop‧pu‧i‧kä

Noun

loppuikä

  1. the rest of one's life

Declension

Inflection of loppuikä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative loppuikä loppuiät
genitive loppuiän loppuikien
partitive loppuikää loppuikiä
illative loppuikään loppuikiin
singular plural
nominative loppuikä loppuiät
accusative nom. loppuikä loppuiät
gen. loppuiän
genitive loppuiän loppuikien
loppuikäinrare
partitive loppuikää loppuikiä
inessive loppuiässä loppui’issä
elative loppuiästä loppui’istä
illative loppuikään loppuikiin
adessive loppuiällä loppui’illä
ablative loppuiältä loppui’iltä
allative loppuiälle loppui’ille
essive loppuikänä loppuikinä
translative loppuiäksi loppui’iksi
instructive loppui’in
abessive loppuiättä loppui’ittä
comitative loppuikineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.