loppuottelu

Finnish

Etymology

loppu + ottelu

Noun

loppuottelu

  1. (sports) championship, final

Declension

Inflection of loppuottelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative loppuottelu loppuottelut
genitive loppuottelun loppuottelujen
loppuotteluiden
loppuotteluitten
partitive loppuottelua loppuotteluja
loppuotteluita
illative loppuotteluun loppuotteluihin
singular plural
nominative loppuottelu loppuottelut
accusative nom. loppuottelu loppuottelut
gen. loppuottelun
genitive loppuottelun loppuottelujen
loppuotteluiden
loppuotteluitten
partitive loppuottelua loppuotteluja
loppuotteluita
inessive loppuottelussa loppuotteluissa
elative loppuottelusta loppuotteluista
illative loppuotteluun loppuotteluihin
adessive loppuottelulla loppuotteluilla
ablative loppuottelulta loppuotteluilta
allative loppuottelulle loppuotteluille
essive loppuotteluna loppuotteluina
translative loppuotteluksi loppuotteluiksi
instructive loppuotteluin
abessive loppuottelutta loppuotteluitta
comitative loppuotteluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.