lopullinen

Finnish

Etymology

loppu (end) >

Adjective

lopullinen (comparative lopullisempi, superlative lopullisin)

  1. final, ultimate
  2. definitive
  3. decisive
  4. (law) peremptory (not admitting of question or appeal)

Declension

Inflection of lopullinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative lopullinen lopulliset
genitive lopullisen lopullisten
lopullisien
partitive lopullista lopullisia
illative lopulliseen lopullisiin
singular plural
nominative lopullinen lopulliset
accusative nom. lopullinen lopulliset
gen. lopullisen
genitive lopullisen lopullisten
lopullisien
partitive lopullista lopullisia
inessive lopullisessa lopullisissa
elative lopullisesta lopullisista
illative lopulliseen lopullisiin
adessive lopullisella lopullisilla
ablative lopulliselta lopullisilta
allative lopulliselle lopullisille
essive lopullisena lopullisina
translative lopulliseksi lopullisiksi
instructive lopullisin
abessive lopullisetta lopullisitta
comitative lopullisine
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.