miete

See also: Miete, mieté, mięte, and miętę

Finnish

Etymology

miettiä +‎ -e

Pronunciation
  • Rhymes: -iete

Noun

miete

  1. thought, especially a deep and serious one
  2. in plural, often with possessive suffix: brown study (melancholy mood accompanied by deep thought)
    Hän vaipuu joskus mietteisiinsä kesken kokouksen.
    He sometimes falls into a brown study in the middle of a meeting.

Declension
Inflection of miete (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative miete mietteet
genitive mietteen mietteiden
mietteitten
partitive mietettä mietteitä
illative mietteeseen mietteisiin
mietteihin
singular plural
nominative miete mietteet
accusative nom. miete mietteet
gen. mietteen
genitive mietteen mietteiden
mietteitten
partitive mietettä mietteitä
inessive mietteessä mietteissä
elative mietteestä mietteistä
illative mietteeseen mietteisiin
mietteihin
adessive mietteellä mietteillä
ablative mietteeltä mietteiltä
allative mietteelle mietteille
essive mietteenä mietteinä
translative mietteeksi mietteiksi
instructive — miettein
abessive mietteettä mietteittä
comitative — mietteineen

German

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmiːtə/

Verb

miete

  1. First-person singular present of mieten.
  2. First-person singular subjunctive I of mieten.
  3. Third-person singular subjunctive I of mieten.
  4. Imperative singular of mieten.

Italian

Verb

miete

  1. third-person singular present indicative of mietere

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.