musiikki

Finnish

(index mu)

Etymology

From Swedish musik, from Latin mūsica, from Ancient Greek μουσική (mousikḗ).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmusiːkːi/
  • Hyphenation: mu‧siik‧ki

Noun

musiikki

  1. music
  2. As modifier in compound words (musiikki-), music or musical.

Declension
Inflection of musiikki (Kotus type 5/risti, kk-k gradation)
nominative musiikki musiikit
genitive musiikin musiikkien
partitive musiikkia musiikkeja
illative musiikkiin musiikkeihin
singular plural
nominative musiikki musiikit
accusative nom. musiikki musiikit
gen. musiikin
genitive musiikin musiikkien
partitive musiikkia musiikkeja
inessive musiikissa musiikeissa
elative musiikista musiikeista
illative musiikkiin musiikkeihin
adessive musiikilla musiikeilla
ablative musiikilta musiikeilta
allative musiikille musiikeille
essive musiikkina musiikkeina
translative musiikiksi musiikeiksi
instructive — musiikein
abessive musiikitta musiikeitta
comitative — musiikkeineen

Derived terms

Compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.