nikkeli

Finnish

Etymology

From Swedish nickel, from kopparnickel, from German Kupfernickel.

Pronunciation

  • Rhymes: -eli

Noun

nikkeli

  1. nickel (metal)

Declension

Inflection of nikkeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative nikkeli nikkelit
genitive nikkelin nikkelien
nikkeleiden
nikkeleitten
partitive nikkeliä nikkeleitä
nikkelejä
illative nikkeliin nikkeleihin
singular plural
nominative nikkeli nikkelit
accusative nom. nikkeli nikkelit
gen. nikkelin
genitive nikkelin nikkelien
nikkeleiden
nikkeleitten
partitive nikkeliä nikkeleitä
nikkelejä
inessive nikkelissä nikkeleissä
elative nikkelistä nikkeleistä
illative nikkeliin nikkeleihin
adessive nikkelillä nikkeleillä
ablative nikkeliltä nikkeleiltä
allative nikkelille nikkeleille
essive nikkelinä nikkeleinä
translative nikkeliksi nikkeleiksi
instructive nikkelein
abessive nikkelittä nikkeleittä
comitative nikkeleineen

Greenlandic

Etymology

Borrowed from Danish nikkel.

Noun

nikkeli

  1. nickel

References

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.