nollakohta

Finnish

Etymology

Compound of nolla (“zero”) +‎ kohta (“spot”).

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈnolːɑˌkohtɑ/, [ˈno̞lːɑˌko̞xt̪ɑ]
  • Hyphenation: nol‧la‧koh‧ta

Noun

nollakohta

  1. (mathematics) root of a function; x-intercept

Declension
Inflection of nollakohta (Kotus type 10/koira, t-d gradation)
nominative nollakohta nollakohdat
genitive nollakohdan nollakohtien
partitive nollakohtaa nollakohtia
illative nollakohtaan nollakohtiin
singular plural
nominative nollakohta nollakohdat
accusative nom. nollakohta nollakohdat
gen. nollakohdan
genitive nollakohdan nollakohtien
nollakohtainrare
partitive nollakohtaa nollakohtia
inessive nollakohdassa nollakohdissa
elative nollakohdasta nollakohdista
illative nollakohtaan nollakohtiin
adessive nollakohdalla nollakohdilla
ablative nollakohdalta nollakohdilta
allative nollakohdalle nollakohdille
essive nollakohtana nollakohtina
translative nollakohdaksi nollakohdiksi
instructive — nollakohdin
abessive nollakohdatta nollakohditta
comitative — nollakohtineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.