normittaa

Finnish

Verb

normittaa

  1. (transitive) to standardise/standardize
  2. (transitive) to normalise/normalize

Conjugation

Inflection of normittaa (Kotus type 53/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. normitan en normita 1st sing. olen normittanut en ole normittanut
2nd sing. normitat et normita 2nd sing. olet normittanut et ole normittanut
3rd sing. normittaa ei normita 3rd sing. on normittanut ei ole normittanut
1st plur. normitamme emme normita 1st plur. olemme normittaneet emme ole normittaneet
2nd plur. normitatte ette normita 2nd plur. olette normittaneet ette ole normittaneet
3rd plur. normittavat eivät normita 3rd plur. ovat normittaneet eivät ole normittaneet
passive normitetaan ei normiteta passive on normitettu ei ole normitettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. normitin en normittanut 1st sing. olin normittanut en ollut normittanut
2nd sing. normitit et normittanut 2nd sing. olit normittanut et ollut normittanut
3rd sing. normitti ei normittanut 3rd sing. oli normittanut ei ollut normittanut
1st plur. normitimme emme normittaneet 1st plur. olimme normittaneet emme olleet normittaneet
2nd plur. normititte ette normittaneet 2nd plur. olitte normittaneet ette olleet normittaneet
3rd plur. normittivat eivät normittaneet 3rd plur. olivat normittaneet eivät olleet normittaneet
passive normitettiin ei normitettu passive oli normitettu ei ollut normitettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. normittaisin en normittaisi 1st sing. olisin normittanut en olisi normittanut
2nd sing. normittaisit et normittaisi 2nd sing. olisit normittanut et olisi normittanut
3rd sing. normittaisi ei normittaisi 3rd sing. olisi normittanut ei olisi normittanut
1st plur. normittaisimme emme normittaisi 1st plur. olisimme normittaneet emme olisi normittaneet
2nd plur. normittaisitte ette normittaisi 2nd plur. olisitte normittaneet ette olisi normittaneet
3rd plur. normittaisivat eivät normittaisi 3rd plur. olisivat normittaneet eivät olisi normittaneet
passive normitettaisiin ei normitettaisi passive olisi normitettu ei olisi normitettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. normita älä normita 2nd sing. ole normittanut älä ole normittanut
3rd sing. normittakoon älköön normittako 3rd sing. olkoon normittanut älköön olko normittanut
1st plur. normittakaamme älkäämme normittako 1st plur. olkaamme normittaneet älkäämme olko normittaneet
2nd plur. normittakaa älkää normittako 2nd plur. olkaa normittaneet älkää olko normittaneet
3rd plur. normittakoot älkööt normittako 3rd plur. olkoot normittaneet älkööt olko normittaneet
passive normitettakoon älköön normitettako passive olkoon normitettu älköön olko normitettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. normittanen en normittane 1st sing. lienen normittanut en liene normittanut
2nd sing. normittanet et normittane 2nd sing. lienet normittanut et liene normittanut
3rd sing. normittanee ei normittane 3rd sing. lienee normittanut ei liene normittanut
1st plur. normittanemme emme normittane 1st plur. lienemme normittaneet emme liene normittaneet
2nd plur. normittanette ette normittane 2nd plur. lienette normittaneet ette liene normittaneet
3rd plur. normittanevat eivät normittane 3rd plur. lienevät normittaneet eivät liene normittaneet
passive normitettaneen ei normitettane passive lienee normitettu ei liene normitettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st normittaa present normittava normitettava
long 1st2 normittaakseen past normittanut normitettu
2nd inessive1 normittaessa normitettaessa agent1, 3 normittama
instructive normittaen negative normittamaton
3rd inessive normittamassa 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix.

elative normittamasta
illative normittamaan
adessive normittamalla
abessive normittamatta
instructive normittaman normitettaman
4th nominative normittaminen
partitive normittamista
5th2 normittamaisillaan
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.