omakotitalo

Finnish

Etymology

oma (own) + koti (home) + talo (house); from the name (Omakoti) of a housing programme founded in 1927

Noun

omakotitalo

  1. detached house

Usage notes

Declension

Inflection of omakotitalo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative omakotitalo omakotitalot
genitive omakotitalon omakotitalojen
partitive omakotitaloa omakotitaloja
illative omakotitaloon omakotitaloihin
singular plural
nominative omakotitalo omakotitalot
accusative nom. omakotitalo omakotitalot
gen. omakotitalon
genitive omakotitalon omakotitalojen
partitive omakotitaloa omakotitaloja
inessive omakotitalossa omakotitaloissa
elative omakotitalosta omakotitaloista
illative omakotitaloon omakotitaloihin
adessive omakotitalolla omakotitaloilla
ablative omakotitalolta omakotitaloilta
allative omakotitalolle omakotitaloille
essive omakotitalona omakotitaloina
translative omakotitaloksi omakotitaloiksi
instructive omakotitaloin
abessive omakotitalotta omakotitaloitta
comitative omakotitaloineen

Derived terms

  • omakotiasutus
  • omakotirakentaja
  • omakotiyhdistys

See also

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.