periminen

Finnish

Etymology

From the verb periä (to inherit) + -minen.

Noun

periminen

  1. inheritance (passing of title to an estate upon death)

Declension

Inflection of periminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative periminen perimiset
genitive perimisen perimisten
perimisien
partitive perimistä perimisiä
illative perimiseen perimisiin
singular plural
nominative periminen perimiset
accusative nom. periminen perimiset
gen. perimisen
genitive perimisen perimisten
perimisien
partitive perimistä perimisiä
inessive perimisessä perimisissä
elative perimisestä perimisistä
illative perimiseen perimisiin
adessive perimisellä perimisillä
ablative perimiseltä perimisiltä
allative perimiselle perimisille
essive perimisenä perimisinä
translative perimiseksi perimisiksi
instructive perimisin
abessive perimisettä perimisittä
comitative perimisineen

Synonyms

  • perimys (dated)

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.