piilo

Finnish

Etymology

From the verb piillä.

Pronunciation

  • Hyphenation: pii‧lo
  • IPA(key): /ˈpiːlo/
  • Rhymes: -iːlo

Noun

piilo

  1. hideout, lair, covert, hiding place
  2. (in compounds) hidden

Declension

Inflection of piilo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative piilo piilot
genitive piilon piilojen
partitive piiloa piiloja
illative piiloon piiloihin
singular plural
nominative piilo piilot
accusative nom. piilo piilot
gen. piilon
genitive piilon piilojen
partitive piiloa piiloja
inessive piilossa piiloissa
elative piilosta piiloista
illative piiloon piiloihin
adessive piilolla piiloilla
ablative piilolta piiloilta
allative piilolle piiloille
essive piilona piiloina
translative piiloksi piiloiksi
instructive piiloin
abessive piilotta piiloitta
comitative piiloineen

Derived terms

Compounds

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.