pitkä

See also: pitka

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *pitkä, derived from Proto-Uralic *pide.

Adjective

pitkä (comparative pidempi or pitempi, superlative pisin)

  1. (of an object) long
    ~ keppi long stick
  2. (of a person) tall
    ~ mies tall man

Declension
Inflection of pitkä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative pitkä pitkät
genitive pitkän pitkien
partitive pitkää pitkiä
illative pitkään pitkiin
singular plural
nominative pitkä pitkät
accusative nom. pitkä pitkät
gen. pitkän
genitive pitkän pitkien
pitkäinrare
partitive pitkää pitkiä
inessive pitkässä pitkissä
elative pitkästä pitkistä
illative pitkään pitkiin
adessive pitkällä pitkillä
ablative pitkältä pitkiltä
allative pitkälle pitkille
essive pitkänä pitkinä
translative pitkäksi pitkiksi
instructive — pitkin
abessive pitkättä pitkittä
comitative — pitkine

Antonyms

Derived terms

Compounds
compounds

Noun

pitkä

  1. Short for pitkä kiekko.

Declension
Inflection of pitkä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative pitkä pitkät
genitive pitkän pitkien
partitive pitkää pitkiä
illative pitkään pitkiin
singular plural
nominative pitkä pitkät
accusative nom. pitkä pitkät
gen. pitkän
genitive pitkän pitkien
pitkäinrare
partitive pitkää pitkiä
inessive pitkässä pitkissä
elative pitkästä pitkistä
illative pitkään pitkiin
adessive pitkällä pitkillä
ablative pitkältä pitkiltä
allative pitkälle pitkille
essive pitkänä pitkinä
translative pitkäksi pitkiksi
instructive — pitkin
abessive pitkättä pitkittä
comitative — pitkineen

Anagrams

Ingrian

Adjective

pitkä

  1. long
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.