retkeilijä

Finnish

(index re)

Etymology

retkeillä + -jä

Pronunciation

  • IPA(key): [ˈretkeilijæ]
  • Hyphenation: ret‧kei‧li‧jä

Noun

retkeilijä

  1. hiker
  2. backpacker
  3. explorer

Declension

Inflection of retkeilijä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative retkeilijä retkeilijät
genitive retkeilijän retkeilijöiden
retkeilijöitten
partitive retkeilijää retkeilijöitä
illative retkeilijään retkeilijöihin
singular plural
nominative retkeilijä retkeilijät
accusative nom. retkeilijä retkeilijät
gen. retkeilijän
genitive retkeilijän retkeilijöiden
retkeilijöitten
retkeilijäinrare
partitive retkeilijää retkeilijöitä
inessive retkeilijässä retkeilijöissä
elative retkeilijästä retkeilijöistä
illative retkeilijään retkeilijöihin
adessive retkeilijällä retkeilijöillä
ablative retkeilijältä retkeilijöiltä
allative retkeilijälle retkeilijöille
essive retkeilijänä retkeilijöinä
translative retkeilijäksi retkeilijöiksi
instructive retkeilijöin
abessive retkeilijättä retkeilijöittä
comitative retkeilijöineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.