rikkuri

Finnish

Etymology

rikkoa + -ri

Noun

rikkuri

  1. strikebreaker
  2. (derogatory) scab, blackleg

Declension

Inflection of rikkuri (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative rikkuri rikkurit
genitive rikkurin rikkurien
rikkureiden
rikkureitten
partitive rikkuria rikkureita
rikkureja
illative rikkuriin rikkureihin
singular plural
nominative rikkuri rikkurit
accusative nom. rikkuri rikkurit
gen. rikkurin
genitive rikkurin rikkurien
rikkureiden
rikkureitten
partitive rikkuria rikkureita
rikkureja
inessive rikkurissa rikkureissa
elative rikkurista rikkureista
illative rikkuriin rikkureihin
adessive rikkurilla rikkureilla
ablative rikkurilta rikkureilta
allative rikkurille rikkureille
essive rikkurina rikkureina
translative rikkuriksi rikkureiksi
instructive rikkurein
abessive rikkuritta rikkureitta
comitative rikkureineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.