rinki

Finnish

Etymology

From Swedish ring.

Noun

rinki

  1. A ring of people.

Declension

Inflection of rinki (Kotus type 5/risti, nk-ng gradation)
nominative rinki ringit
genitive ringin rinkien
partitive rinkiä rinkejä
illative rinkiin rinkeihin
singular plural
nominative rinki ringit
accusative nom. rinki ringit
gen. ringin
genitive ringin rinkien
partitive rinkiä rinkejä
inessive ringissä ringeissä
elative ringistä ringeistä
illative rinkiin rinkeihin
adessive ringillä ringeillä
ablative ringiltä ringeiltä
allative ringille ringeille
essive rinkinä rinkeinä
translative ringiksi ringeiksi
instructive ringein
abessive ringittä ringeittä
comitative rinkeineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.