seikka

Finnish

Etymology

Borrowed from Karelian šeikka. Cognate to Estonian seik.

Noun

seikka

  1. thing, matter
  2. circumstance

Declension

Inflection of seikka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative seikka seikat
genitive seikan seikkojen
partitive seikkaa seikkoja
illative seikkaan seikkoihin
singular plural
nominative seikka seikat
accusative nom. seikka seikat
gen. seikan
genitive seikan seikkojen
seikkainrare
partitive seikkaa seikkoja
inessive seikassa seikoissa
elative seikasta seikoista
illative seikkaan seikkoihin
adessive seikalla seikoilla
ablative seikalta seikoilta
allative seikalle seikoille
essive seikkana seikkoina
translative seikaksi seikoiksi
instructive seikoin
abessive seikatta seikoitta
comitative seikkoineen

Anagrams

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.